LUONNONVOIMA

Olen yksin, mutta en saari

Vaan saarten välissä tuuli

Minut tuntee, muttei kiinni saa

Olen tanssin pyörrettä jatkuvaa

Olen saarelta saarelle kulkeva

Aalto runsas ja vaahtoisa

Olen valtameri, olen liike

En odota, enkä tarvitse

Itse olen valoton, eloton

Vain heijastan Kuun ja Auringon

Kuvissakin kylmän kalpea

Kunnes minut keksittiin maalata

Kevyenä kuljen ja keinuttelen

Ja minua rakastetaan

Jos tulvin, riehun ja rimpuilen

Niin pelätään – vihataan

Moni on koettanut vangita

On ahneen palkka niin ankara

Taas hahmo seisoo rannalla

Mua kaipaa, vain ei sukella

Kai saarena ois helpompaa

Turvaa tuoda ja rakastaa

Kun saari ei meren lailla saa

Rakkaimpaansa hukuttaa

​

​

​

Siiri Peppi Fanny Leppälä