NIMETTÖMÄNÄ

​

Istahtaa mua vastapäätä bussissa

Hymyilevä ryppyinen vanha rouva

Hän on matkalla kotiin Jorvista

Oli vienyt kaverilleen tupakkaa

Tuossa iässä ei enää kuulemma

Tupakka tapa eikä sääntöjä seurata

Keuhkosyövälle menettänyt tyttären

Vain hieman yli viisikymppisen

Lapsenlapsistaan on onnellinen

Myös näyttää sen mulle hymyillen

Tällaisia kohtaamisia

Jos saisi kerran viikossa

En itkisi enää ikinä

Kohtaloita heiltä jotka

Ovat silloinkin aitoja

Kun ei kerrota nimiä

​

Patteriin painaa mustat korkonsa

Jalat tuolla jäätyy vanhemmilta

Tää bussi ei koskaan oo ajoissa

Hyvä, niin ehdittiin tavata

Miehensä juuri hautaan kantanut

Postilaatikon täyttää surunvalittelut

Hän ei asennettaan oo silti luovuttanut

Vaikka talvi tänne onkin jo seisahtunut

​

Tällaisia kohtaamisia

Jos saisi kerran viikossa

En itkisi enää ikinä

Kohtaloita heiltä jotka

Ovat silloinkin aitoja

Kun ei kerrota nimiä

​

Osan tarinastaan kuulin tänään

Voi, kuinka hän niin hymyilee

Toivottaa vain kaikkea hyvää

Kun bussista ulos astelee

Ikkunaa vasten mietin

Miksen hymyilisi minäkin

​

​

​

​

Siiri Peppi Fanny Leppälä